Aika..miten se onkaan niin ihmeelinen käsite. Kun odottaa jotain oikein kovasti, tuntuu kuin aika olisi todella todella hidas ja etenisi etanan vauhtia eteenpäin. Välillä tuntu, kuin se olisi pysähtynyt kokonaan, kuin kiusalla. Välillä taas, kun on onnistunut "unohtamaan" odottamansa asian, aika onkin kuin pikajuoksija; mukana ei meinaa pysyä. Niin tuntui käyvän minulle, mutta ilmeisesti myös teille lukijoillenikin, kun pidin teidät pimennossa syksyn odotuksestani. Loppukesä ja alkusyksy meni nopeasti. Ensin sain potea jatkuvaa, ympäri vuorokautista pahoinvoinnin tunnetta, ja sitten tuli ilmiö "neuleplääh" kyläilemään pidemmäksikin aikaa. Syykin näihin ilmiöihin oli mulle täysin selvä, mutta koska koskaan ei voi olla mistään täysin varma, jätin syyn kertomatta. Syksy ja talvi kuluikin, kuin siivillä ja mahakin kasvoi siinä samalla. Vuoden vaihtuessa työsopparini loppui ja jäin kotiin. Iloisin, odottavin mielin sain kaivaa esikoisen pikkuruiset vaatteet esille ja lajikoida ne kokonsa mukaan. Kaikein pienimmät vaatteet pääsivät pyykkikoneen kautta kaappiin ja isommat viikkasin tulevaisuutta odottamaan. Viimein tuli se paljon odotettu päiväkin. Lasketuksiajaksikin sitä kutsutaan. Ja nopeasti se myös ohitetiin. Sit jo rupesinkin toivomaan, et viimein rupeaisi tapahtumaan. Viimein maaliskuun puolenvälin tietämissä viimein alkoi tapahtuman. Eräänä kauniina tiistai aamuna kuuden aikoihin kuului suloinen pieni rääkäisy, kun pieni tyttäremme näki päivänvalon.

Nyt on mielessä pyörinyt, miten nopeasti aika meneekään. Tyttäremme on jo 6 viikkoa vanha ja tällä viikolla saamme juhlia hänen ensimmäisiä juhliaan, ristiäisiä. 

Olen saanut myös perata nuo pienet vaateet uudestaan läpi ja poistaa ne kaikkein poikamaisimmat vaatteet pois ja tilalle on saatu ja ostettu pienen pieniä punaisia vaatteita. Ukko- ja akkavalta tasoittui siis meidän perheessämme :)

Käsitöitä en juurikaan ole jaksanut, saati ehtinyt, edes miettimään. Toissa viikolla tosin mökiltä kotiin ajellessamma aloitin neulomaan pieniä punaisia sukkia. Eka pari on jo valmis ja käytössäkin. Toinenkin pari on jo miltein valmis, toinen sukka on siis valmis ja toisessa on kantalappu menossa, joten eiköhän nekin pian käyttöön saada :)

Mukavaa ja aurinkoista kevättä/kevään odotusta kaikille!

Muistatteko vielä ne pienet siniset sukat, jotka edellisessä postauksessa esittelin? No, nyt löytyi niille käyttäjä.. tosin taitanee tämän äidin pitää neuloa samanmoiset, mut punaisena. Tiistaina pitkä odotuksemme palkittiin, kun aamulla syntyi suloinen pieni tyttäremme. Nyt saan opetella näkemään kodissamme punasävyisiä vauvanvaatteita ja mekkoja :) Tuntui myös hiukan hassulta saada tänään takaisin niitä pinkkejä pieniä neuleita, joita muutamia vuosia sitten siskon tyttärelle neuloin.. 

Niin ja opetteluahan on myös olla äiti kahdelle pienelle lapselle <3  Esikoinen on ainakin toistaiseksi ottanut siskon hyvin vastaan ja pusuja sekä haleja on pikkusisko saanut osakseen paljon.  Ihanaa siis tämä arki :)

Mukavaa kevättä kaikille :)

Niin ne päivät, viikot ja kuukaudet vaan menee menojaan. Hyvä että ehti tajuta helmikuun olleen, niin onkin jo maaliskuu.. Käsitöitäkin on tullut tehtyä ja tässä seuraa kuvapläjäys tämän vuoden tekeleistä.

Siskoni pieni prinsessa esitti tädille toiveen, josko täti voisi hälle tehdä vaaleanpunaiset villasukat. Nämä sukat hän sai synttärilahjakseen tammikuussa, ja oli kuulemma mieleiset. (Lankana Nallen kukkaketo-lanka muistaakseni ruusu)

ja nämä sukat hän sai hiukan myöhemmin edellisistä sukista jääneen kerän lopusta ja kukkaketo syreeni (?) jämäkerästä. Yritin neidille ehdottaa, et hän voi käyttää halutessaan toisessa jalassa tätä sukkaa ja toisessa synttärilahjaksi saamaansa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. "Eikä voi, kun kaikilla sukilla pitää olla samanlainen pari." Älkää vaan menkö siis kertomaan, ettei tämä pari ole identtinen keskenään, kun tämä täti ei raitoja mallannut samanlaisiksi ;) Koko siis molemmissa n. 28, ja 4-v tyttö.

Nämä sukat neuloin joskus joulun pyhien ja sähkökatkoksen aikaan. Sukkien kokona vauva. Saa nähdä, onko näille sukille tulossa käyttäjäksi tyttö, vaiko poika :) Lankana Nalle color ja puikot oli muistaakseni 3,25 bambut. Erikoisuutena kantapäässä helmineule.

Pojan sukat tekivät syksyllä mystisen katoamistempun. Niitä ei löytynyt kotoa, eikä päiväkodista ja kaksi sukkaparia tuntui olevan liian vähän. Niinpä tämä äiti neuloi lapselleen uudet sukat ja kommenttina oli "Oho!" hymyn kera ja uudet sukat piti saada yöksikin jalkaan :)

(Lankana 7 veikka raita, puikot 3,25 bambut, jalkaterän päällä 2o1n joustin kavennuksiin saakka. Koko n. 22-23 eli 2v. poika)

Ja pitihän lapselle saada samaan sävyyn myös lapaset, jotka saa rukkasten alle. Ja halusin tehdä niihin pitkät varret, jotta pysyvät käsissä hyvin, eikä ruttaantuisi rukkasten sisälle. Koko siis 2v. poika ja mittasuhteita antamassa mynthon rasia :)

Ja välillä on saatava jotain uutta myös itselle. Ja mikäpäs sitä kevättä toisikaan lähemmäksi, kuin kirkkaan väriset lapaset. (jostain syystä mun lapaset on päättäneet piiloutua johonkin mystiseen paikkaan, josta niitä en ole löytänyt.. ja nuo lapaset ovat saman kokoiset, vaikkei siltä kuvassa näyttäisikään)

Näiden lapasten erikoisuus tehtiin viimeiseksi ja se näkyy tässä:

Ompelin siis jälkikäteen molempiin lapasiin heijastinnauhalla sydämmet kämmenselkään. Vasemman lapasen peukkuun pistelin myös hiukan heijastinlankaa, en sit tiedä miten hyvin tuo käytössä tulee näkymään.

PIF-arvonnan voitonkin sain jo tehtyä, nyt se odottaa vain laiskaa viejää postiin kiikuttamaan.. Tästä syystä siis en julkaise vielä kuvaa lahjuksesta, ettei voittaja näe kuvaa liian aikaisin. Aikaahan mulla lähettämiseen on sinne unikeon päivään saakka ;) Jostain syystä ei vaan hirmuisesti houkuttele lähteä työntämään rataita tuonne sohjon keskelle, tai vaihtoehtoisesti säästä riippuen liukkaita jalkakäytäviä tallustelemaan..

Tässäpä nyt hetkeksi kuulumisia, katsotaan mitä olen saanut tehtyä seuraavaan postaukseen mennessä ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Niin se taas meni, oikeastaan suhahti ohi; vuosi nimittäin. Vastahan sitä oli vuosi 2010 ja nyt onkin jo 2012.. En muista nuorempana vuosien menneen ihan näin nopeasti ohi.

Viime syksynä iskenyt neuleplääh ja yöks on nyt pikkuhiljaa väistymässä. Enään ei ajatus neulomisesta tuo äklötystä, vaan jotain olen jopa hiukan neulonutkin, mutten kuvannut..

Jouluna saimme kokea, millaista elämä voisikaan olla ilman sähköjä, lämmitystä ja juoksevaa vettä. Jep. Oltiin mökillä, jossa Tapaninpäivän vastaisena yönä alkoi kiva myrsky. Puita kaatuili ja katkeili. Aamuyöllä vessassa käydessäni ihmettelin, kun ei mieheni ollut viitsinytkään illalla jättää yhtään valoa päälle ja sain mennä sokkona kuusta, huonekaluja, leluja ja veskin ovea väistellen. Tavarat siis ei olleet levällään, mut säkkipimeässä huoneessa ei vaan nähnyt mitään. Vessassa mietin, et jahas. On sit lamppukin palanut. Kiva! Eteisessä sit mietin kokeeksi laittaa valot päälle ja sain todeta, et sähköt onkin poissa ja ulkona tuuli voimakkaasti. Takaisin sänkyyn hipsiessäni kuiskin miehelle, et kuuntele, ulkona on myräkkä ja sähköt on poikki. Aamulla lopulta totuuskin valkeni. Talon päädyssä olevista männyistä yksi oli kaatunut marjapuskien päälle, toisesta oli katkennut siinä samalla latva siihen samaisiin marjapuskiin ja toisestakin männystä oli latva katkennut, mut sepäs olikin jäänyt sit roikkumaan sähkölangan päälle. Tontin rajalla oli iso kuusi kaatua mätkähtänyt tontin suuntaisesti nurin. Aamun valjetessa iltapäivän suuntaan päätti sit tien toisella puolella oleva mäntykin kaatua sähkölangat katkoen tien yli. Niin mieheni veljensä kera päättivät lähteä tekemään metsurin töitä ja sahasivat männyn poikki ja siirsivät autotieltä syrjään. Niin pääsi ihmiset jälleen kulkemaan. Kuulimme, että tuon tien varrella oli useita muitakin puita kaatuillut pitkin poikin ja myös tiellekkin. Ekana arkipäivänä mökillemme hommattiin Agrikaatti ja saimme jälleen juoksevan veden ja kiertoveden (=lämmitys) päälle. Neljä päivää meiltä oli sähköt pois ja sain huomata, miten päivät onkaan pitkiä ja tylsistyttäviä, kun ei näe mitä tekee. Ja tuon hiukan alle 2v:n vuoksi ei kynttilöitäkään voinut kaikille tasoille pistää. Lapsoselle tuntui pimeys olevan kaikista vaikeinta. Toki, hän oppi leikkimään myös otsalampun kera ;) Viimein uuden vuoden aatonaattona saimme illan tullen sähköt. Ja voi sitä ihanuutta, poitsunkin mielestä! hän kulki ympäriinsä osottaen lamppuja ja hokien lamppu! :)

Välipäivien aikaan sain aikaiseksi neuloa pikkuruiset sukat, joista tulee kuvaa sit myöhemmin. Hidastahan tuo toki oli, kun neuloin vain poitsun päikkäreiden aikaan, kun vaan valoisaa aikaa riitti. Niin ja yhdet lapasetkin tein melkein valmiiksi, kunnes loppui sit lanka :(

Nyt vieressä odottaa Nallen kukkaketo ruusu, josta olisi tarkoitus neuloa siskontytölle sukat. Mulle kun esitettiin toive vaaleanpunaisista sukista, ja kun ko väriä ei enään varastoistani löytynyt, niin.. :)

**

Meillä on nyt opeteltu siirtymistä pinnasängystä isojen lasten sänkyyn. Jos jollain on hyviä ja toimivia vinkkejä, miten lapsi jäisi myös sinne sänkyyn, eikä tulisi vähintään 20 kertaa pois huoneestaan, saa kertoa :)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille :)

Sain taannoin voittamani Pif-paketin Pappi puikoista blogista. Ja kuten arvannette, en malttanut odottaa jouluun saakka, tosin eipä siinä edes kehoitettu odottamaan ;)

Näin ihanan paketin sain:

Ihana pellavainen (?) joulusukka, joka pääsee varmaan ensi jouluna jo käyttöön kalenteriksi, tiskikukka ja ihana tarrakortti (joka sit jäi kuvaamatta). KIITOS :)

Näiden seuraavien kuvien myötä toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2012! Tämä blogi hiljenee joulun ja uuden vuoden viettoon. Tavataan taas ensi vuonna :)