Nyt on mennyt jo pari viikkoa kärsien närästyksestä. Ihan karsee olo, kun närästyttää kokoajan, huolimatta siitä mitä olen syönyt tai juonut. Samariinia on kulunut viikon aikana saman verran, kuin normaalisti vuodessa! Viime yönä heräsin aamuyön tunteina kauhean kovaan närästykseen, tuntui että polttaa rintalastaa puhki.
Ja kuten arvata saattaa, samariiniahan ei sit tietenkään kotoa löytynyt. Sitkeästi menin vielä hetkeksi jatkamaan uniani. Aamulla herätessä ei tehnyt mieli syödä mitään kovan närästämisen vuoksi. Otin kokeeksi vanhankansan ensiapua, lasilliseen vettä sekoitetaan tl ruokasoodaa ja sekoitetaan hyvin, ajaa kuulemma saman asian, kuin samariinikin. Sen voimilla menin töihin ja iltapäivällä se taas alkoi.. Onneksi oli tarjolla piimää ja join pari lasillista sitkeesti sitä kammotusta (en mielestäni ikinä ole piimästä tykännyt). Vatsa onneksi rauhoittui hiukan ja töistä päästyäni kävin hakemassa apteekista rennietä ja kaupasta piimää.. Täytynee katsoa nyt viel yön ylitse ja jollei tää närästys ollenkaan ota loppuakseen, niin kait sitä olisi aamulla otettava soitto lääkärille, jos vaikka saisi aikaa..
Nyt juuri tällä hetkellä ei juurikaan närästä, mutta syy voi olla rennienkin, jonka pureskelin n. tunti sitten... Ne, jotka eivät närästyksestä kärsi, saavat olla tyytyväisiä..

Villasukat, siis ne kaksi paria, jotka ovat vielä vähän vaiheessa, edistyvät hitaasti, mutta varmasti.. täytyy katsoa, koska ne saisin valmiiksi neulottua.

Blogiani lukeville pahoitteluni, kun tämä teksti on nyt aika yksitoikkoista..