On tässä hiukan kulunut aikaa, kun olen miettinyt, mitä tekisikään seuraavaksi, tai mistä haluaisinkaan tänne blogiini kirjoitella...
Arpaonni suosi minua Perhosefektin arvonnassa ja tänään oli postiluukku kolahtanut tuoden palkinnon luokseni. Tässäpä teillekkin nähtäväksi kuva voitostani:

1065013.jpg

Voittoni oli siis lumiukko ja fazerin sininen ja valkoinen suklaapatukka (joka on uhkaavasti jo kulumassa parempiin suihin..) Kiitos Perhosefekti!

Olin viime viikonlopun toisella paikkakunnalla isäni luona vierailemassa. Kävimme sitten lauantaina siskojen ja äitipuolen kanssa keskustan kaupoissa. Ensimmäisestä kaupasta mukaani lähti kolme kerää seiskaveikkaa ja taas yhdet kolmosen puikot. Seuraavaski oli vuorossa kirpputorilla vierailu ja sieltä olin jo poistumassa tyhjin käsin pois, kunnes satuin näkemaan sivusilmällä jotain kiinnostavaa.. Pakko oli palata lähimmän hyllyn luo tarkistamaan hyllyn sisältöä paremmin ja tein löydön!

1065015.jpg
(Kuva on hiukan huono, mutta siitä saa onneksi selvää edes vähän..)

Nyt voin minäkin viimein punnita töitäni ja merkkailla ylös langankulutukset :) tämä löytöni oli lähes ilmainen, sillä hintaakin oli alle euron. Autokuskina kaupoilla toimi isäni ilman nurinoita (jota vieläkin hiukan ihmettelen). Seuraavaksi oli vuorossa ruokakauppa ja sieltä mukaani läksi ,ylläri-ylläri, seiskaveikka kerä :) Isän ilme oli näkemisen arvoinen kun hän tajusi heille mennessään, et olin kylältä löytänyt vain lankaa ja vaa'an ;) Siskot, isä ja äitipuoli varottelivat mua, että vaaka ei välttämättä näytä oikeita lukemia, mutta ilokseni totesin sen olevan täysin kunnossa. Likanenhan se oli, mutta olin niin innoissani siitä, että hankasin sen samantein puhtaaksi ja nyt se on hyvä :)

Lapasia mulla on kesken kaksi paria, toisesta puuttuu vielä puoliksi peukut ja toisesta, hys-hys-parista puuttuu peukkujen lisäksi vielä puolet toisesta lapasesta. Josko ne saisin valmiiksi piakkoin, niin pääsisin uusien lapasten pariin...
Lupasin kaverimme poikalapselle villasukat ja muistelin mulla sellaiset jo valmiina olevan, mutta kuinkas sitten kävikään..? Pengoin sukkakätköäni vain todetakseni, ettei valmiina olevat sukat ole yhtään kavereiden lapsen "näköiset". Nyt sit puikoilla on samaan aikaan myös sukat tuolle pienelle pojalle.. Voi kun vuorokauteen saisi lisää tunteja neulomista varten ja jos joku kaksoisolento tekisi muut työt puolestani ;) No joo, mut eiköhän nuo kaikki tekeleet vielä tuosta valmistu (toivottavasti).
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ei meinannut uni tulla silmään.. siinä puoliksi valveilla ykskaks mieleen tuli elävästi kuva, millaiset joulukortit haluan tänävuonna tehdä ja lähettää tuttaville ja sukulaisille. Keskiviikkona sitten tekaisin tunnissa 35 korttia täysin valmiiksi (tekstit tosin vielä puuttuvat) ja n. kymmenen korttia jäivät vähän kesken, kun kimalleliima loppui kesken. Täytynee katsoa, riittääkö nuo jo valmiina olevat kortit, vai pitääkö hakea lisää sitä kimalleliimaa ja väsätä muutama kortti valmiiksi asti.. (kiitos vain ison suvun, vaikka karsinkin joka vuosi radikaalisti korttien saajia, niin kappas vain, niitä onkin jo paljon..)

Viikonloppuna olisi isäpuolen 50-v syntymäpäivät. Hän itse ei halua juhlia, eikä varsinkaan halua kuulemma mitään lahjuksia. Äiti kuitenkin soitteli ja pyysi käymään kakkukahvilla, mutta kielsi ehdottomasti kertomasta isäpuolelle, että meidät on heille kutsuttu.. nyt täällä pähkäilen, että veisinkö lahjaksi villasukat, jotka tarkoitin jouluksi, vai tekisinkö jotain muuta itse. (itsetekemäähän ei voi kauppaan takaisin palauttaa ) Tiedän, että hän arvostaa enemmän itsetehtyjä lahjoja, kuin kaupan lahjoja.

Mukavaa lumista viikonloppua kaikille :)