Muistatteko vielä, miten mä mietin joulustressin välttämistä esim. askartelemalla ajoissa joulukortit valmiiksi jne..? Niinpä niin.. ei niistä korteista tullutkaan stressiä saati väsymystä, onneksi. Joulu muutoinkaan ei sinänsä ole mieltäni painanut, mutta tämä viikko on ollut töissä NIIN raskas henkisesti, (etenkin tuo eilinen päivä) että kun pääsin viimein kotia, lysähdin sohvalle ja itkin väsymystäni.. siihen sohvalle mä myös nukahdin ja aamuyöllä kipusin siitä makkariin omaan sänkyyn nukkumaan.. Nyt rupeaa jo väsymys hiukan hellittämään otettaan, joten eiköhän tämä tästä.

Eilen oli raskas työpäivä osittain myös siksi, että se lapsiryhmä, jossa olen työskennellyt yhtäjatkoisesti 1½ vuotta, sai pitää minut ohjaajanaan viimeistä päivää. Maanantaina siirryn toiseen ryhmään. Koko päivän juoksin pää kolmantena jalkana. Kun viimein rupesin pukemaan takkia päälleni ja tekemään lähtöä pois, menivät kaikki lapset kahta poikaa lukuunottamatta suoraan jonoon mun eteen vaatien saada jokainen halata mua.. Kaikki lapset toki saivat isot halaukset ja niille kahdelle pojallekkin hihkaisin, että nyt olisi viimeinen mahdollisuus halata, nyt mä olen lähdössä! Ja voi mikä kiire pojille tuli! Juoksivat kumpainenkin kädet ojossa mua kohden ja kisana, kumpi SAA halata ensin. Niinpä siinä kiireessä ja halausten lennellessä kuulin useita pyyntöjä "tuuthan sä vielä moikkaamaan meitä??" Jotain mä heille vastailinkin, en tosin ole enään varma, mitä kenellekkin..

Olin jo ulkona juoksemassa kohti bussipysäkkiä, kun johtajaopettaja huutaa takanani nimeänä ja "älä mene vielä! Odota!" pysähdyin ja palasin hiukan takaisin ja hän sanoi kertovansa asiansa nopeasti. Se asia oli kutakuinkin näin: "Kiitos siitä ajasta, kun olet ollut täällä. Sä olet tuonut paljon enkeleitä lasten elämään askartelujen ja kaiken muun kautta ja olet opettanut lapsia niin, että se on näkynyt myös koulussa. Tässä on nyt vuorostaan sinulle enkeleitä mukaan!" Ja niin hän itkuisten halausten kera antoi enkelisuklaa-pussin mulle. Kiitokset ja hyvät joulun toivotukset sain jotenkin sanottua itkun keskeltä. Ja sen voin kertoa, että itkien juokseminen ei ole astmaatikolle hyvä yhdistelmä. Pysäkille päästyäni oli henki ihan tukossa. Piippua tuli vedettyä ja hiukan itkukin jo laantui hiljaiseksi, enään kyyneliin. Pysäkin suojissa huomasin nuoren tytön, jolta kysyin varmistuksen, ettei auto ollut vielä mennyt, ja onnekseni se ei ollut ajassa, joten kyytiin ehdin.

Mulle tuli kauhukseni tuossa eilen myös mieleeni, että unohdin täysin kuyvata JYV-paketin, joten Aiju Olisitko niin ystävällinen, että muistaisit sen kuvata :)
Myös ne hyshys-tumput jäi kuvaamatta, josko lahjansaajalta vaikka saisin kuvan sit joulun jälkeen.. täytyneen kysäistä.. (Meninhän lupaamaan, että julkaisen niistä paremman kuvan joulun jälkeen..)
Pitäsi mennä vielä hiukan tonttuilemaan noille kaupoille.. muutama lahja vielä on hankkimatta ja yhdet sukat vielä hivenen kesken.. uusia käsitöitä pukinkonttiin en uskalla edes ajatella. Ja se ystävältä saatu lanka, niin siis se ohut sukkalanka, se saattaa lähteä mukaan joulun viettoon. Jospa joululomalla siitä aloittaisin ne sukat :)

Niin, edelleenkin on vielä kesken ne

• raidalliset polvisukat (ekaa sukkaa vieläkin väkerrän)
• Siskon kaulahuivi pörrölangasta
• toinen kaulahuivi, en kyllä muista kelle sen piti alunperin mennä.. (pop plus)
• Ne yhdet lapasetkin odottavat yhä vain niitä uusia kavennuksiaan.

Mä päätin tehdä hyväntyön, ja teinkin sen jo. Kaupungilla kävellessäni bongasin erään liikekeskuksen aulassa pöydän, jonka ympärillä hääri kaksi tonttuhattupäistä naista. Muistin tämän joulukuusi-projektin (en muista nyt oikeeata nimeä). Heillä oli siis niput pakettikortteja siinä pöydällä ja projekti siis oli se, että ihmiset voivat siitä napata pakettikortin ja lahjoittaa lahjan haluamansa ikäiselle tytölle tai pojalle. Lahjat menevät siis Suomeen perhekodeissa, lastenkodeissa, perhetukikodeissa tms. asuville lapsille. Lahja voi olla itsetehty tai ostettu.Ja ennenkaikkea, paketoituna, pakettikortti lahjaan kiinnitettynä.
Niinpä siitä nappasin itselleni yhden kortin ja kotona muistin yhdet sukat ja sarjaan kuuluvat lapaset. Niille ei ole löytynyt sopivaa omistajaa ja ne on jo parivuotta tekeytymisensä jälkeen huudelleet käsityökopastani. Niinpä ne hyppäsivät lahjakassiin ja mun avustuksella pääsivät joulukuusen alle, josta jouluna jonkun pienen tytön käsiä ja jalkoja lämmittämään :)

Mukavaa joulun odotusta!