Viikonloppu oli ja meni hirmuista vauhtia. Saimme kummipojan lauantaina kaupungissa matkaamme ja kävimme leffassa katsomassa mehiläisen elokuvan. Leffa oli ihan jees. Pojalle jäi elokuvasta mieleen tarinan pääasia: Jos mehiläiset eivät tee töitä, niin kaikki kukat ja puut kuoliintuu.
Leffan jälkeen kävimme kummituksemme toivomuksesta amarillossa syömässä ja yöksi hän tietenkin tuli meille. Kyllä sitä sai sunnuntaina taas miettiä, et miten kahdeksan vuotiaassa onkaan sitä energiaa, ja paljon!
Niin, nyt olis hyvä kommentti, jonka jo korvissani kuulen äidin äänellä sanovan "odotahan vain, kun teillä on joskus omia lapsia.." niin, kyllähän se äitiys (jos joskus lapsia siunaantuu) varmasti kasvattaa, mut viikot kun töissä telmii lasten kanssa, niin olishan se ihanaa hieman levätäkkin viikonloppuna.. Nyt olen tän päivänkin ollut ihan väsy. Välillä hirveän kylmä ja vilu, välillä taas miltein hiki.. Toivottavasti ei ole flunssa iskemässä, sillä siskoni on perjantaina tulossa läpiajomatkalle miehensä ja vauvansa kanssa. Tarkoitukseni olisi mennä vauvaa katsomaan äitimme luokse, jottei heidän tarvitse kieputella ympäri kaupunkia.
Viikonloppuna pengoin keskeneräisiä töitä ja löysin sieltä kopasta sen kaksi vuotta sitten aloitetun (tango fanista ja jostain toisesta vastaavanlaisesta langasta) mustan pörröisen kaulahuivin. Huvitti, että olin sitä neulonut kahdessa vuodessa peräti 10 cm !! Hidasta etenemistä edesauttoi se, että olin tehnyt joka toisen kerroksen eri lankakerästä. Radikaalisti leikkasin toisen langan poikki ja rupesin neulomaan yhdellä langalla kerrallaan ja nyt se onkin jo miltein valmis, vielä pitää hivenen neuloa, jotta huivin saa sit solmituksikin.
Samoin täällä viikonloppuna on neulottu pikkuruisia sukkia ja vaihtoon meneviä naisten lapasia. Toinen lapanen on jo miltein valmis, toinen resorissa menossa..
Mikä siinä onkaan, että mieli tekee aloittaa aina vain uusia ja uusia neuleita ja sit ne jää pyörimään keskeneräisinä, kun mitään ei saa loppuun asti tehtyä.. voi kumpa kaikki vois, tai edes osa, valmistua pelkästä ajatuksen voimasta :)
Olen huomannut tämän lapasvimmani tuoksinnassa, että tarkkailen ihmisten käsiä, etenkin lapasia. Kun liikun bussilla, tai kadulla, kiinnittyy huomio ihastuttaviin kuvioihin. Harmi vain, kun en kehtaa mennä kysymään ventovierailta ihmisiltä että "anteeks, mut saanko katsoa sun lapasiasi..?" ;)
Täytyy teille kertoa vielä vähän kummipojan vierailusta. Laitoimme pojalle pedin olohuoneen lattialle. Mieheni kävi pojan viereen pitkäkseen ja minä koiramme kera sohvalle. Poika laittoi simmut kiinni ja rupesi unta houkuttelemaan ja me mieheni kanssa vielä tuijottelimme vähäsen telkkua. Mulla oli mukava asento neuloessa ja kaulahuivi edistyi kiitettävästi. Sit se alkoi. Ensin kuorsasi poika, sitten mieheni ja lopulta koirakin ! :) Voitte arvata miten oli rentouttavaa neuloa kuorsauskuoron tahdissa ;)
Sain onneksi miehen sen verran hereille, että siirtyi sänkyyn nukkumaan ja sain pojan kunnolla pedillensä, sit olikin turha kuvitella, et joku muu kuin minä kävisi koiraa ulkoiluttamassa.. Lunta satoi hiljaksiaan, ei ollut mitään ääniä, eikä ketään näkynyt ja maahan jäi vain minun ja koiran jalanjäljet.. :)
Tähän loppuun vielä kuva pikkuisista lapasista, jotka viimeviikolla päätyivät siskon pienen tyttären käsiä lämmittämään :)
lankana wool vaaleanpunainen ja luonnon valkoinen. Tikutettu kolmosen puikoilla.
Tämä näky toi melkein tipan linssiin:
Ja mitäkö tässä on? Siinä on mun pikkuveljeni jalat ja niissä mun neulomani sukat, jotka hän saatuaan laittoi jalkaansa ja kuulemma ei vielä ole malttanut koneeseen työntää.. :)
Mukavaa alkanutta viikkoa !!
Kommentit