Viime viikon maanantaina päätin, että haluan tehdä lahjaksi äidilleni ja mummolleni lyhytvartiset villasukat. Nyt voin sanoa, että usko oli loppua kesken! Kaksi päivää meni, kun sain äidin sukat valmiiksi. Tuolloin taisi olla keskiviikko ilta. Torstai iltana aloitin mummon sukkien neulomisen ja toinen valmistuikin jo perjantaina, jolloin aloitin sitä toista sukkaa neulomaan.

Sitten siskoni soitti ja suunnitelmani meni uusiksi; en voisikaan neuloa lauantai päivää, vaan he tulisivat meille kylään, joten eikun siivoamaan.. Lauantaina he sit kolmihenkisen perheensä voimin tulivat ja saimme päähänpiston siskoni kanssa: Mennään kaikki mummon luo yöksi! Niin sinne sitten mentiin ja neulomistahan ei mummon nähden voinut tehdä. Siinä illanmittaan saunottiin ja mä tein kakunkin (marianne-vadelma hyydykekakku).
 Äitini oli kihlattunsa kanssa etelässä ja heidät piti toisen siskoni noutaa kentältä. Äidillä ei ollut mitään tietoa siitä, että me sisarukset olimme juonineet ja kokoontuneet kaikki lauantaina mummon luo heitä moikkaamaan (suurin ylläri varmasti oli siskoni läsnäolo vauvansa ja miehensä kanssa, kun välimatkaa on satoja kilometrejä).
Siskoni teki miehensä kanssa päätöksen lauantaina muuttaa takaisin entisiin lapsuuden maisemiin ja siitä iloitsimme, näemme siis siskontyttöäkin enemmän ja saamme seurata hänen kasvamistaan.

Lopulta äitikin viimein miehensä kanssa mummolaan saapui ja hän yllättyi totisesti nähdessään meidät kaikki koolla. Hänen kuullessaan siskomme uutisen, hän hymyili ja sanoi heilläkin olevan jotain uutisia. He olivat menneet salaa naimisiin ennen matkaansa ja olivat siis olleet häämatkalla! Voi sitä riemua! Taisinpa todeta, et "viimeinkin" ;) Mummo vain ei millään meinannut uskoa, että me lapset ei oikeasti tiedetty äidin naimisiin menosta mitään :)

Lopulta kaikki muut lähtivät omiin koteihinsa yöksi, paitsi minä ja mieheni sekä siskoni miehensä ja tyttärensä kanssa. Sunnuntaina kokoonnuimme taas mummolaan ja vietimme mukavan äitienpäivän kymmenen aikuisen, yhden tyttösen ja yhden koiraneidin kera..

Niin ja se mummon sukka... Tosiaan.. Sitä neuloin silloin lauantaina PALJON, jopa sängyllä selälläni maaten, kun en enään jaksanut istua. Sunnuntaina kävin kisaa mummon kanssa. Muut toimi tarkkailijoina ja kuiskivat mulle varoituksia tyyliin "mummo tulee! pistä se pois nyt!" :) Lopulta mummon ollessa kakkukahvilla, minä neuloin viimeiset rivit sukkaan mummon sängyllä istuen ja kiikutin valmiit sukat pääteltyinä kahvipöytään. Kahvin juotuaan mummo halusi sukat heti jalkaansa ja kehuja sukista tuli niin äidiltä, kuin mummolta. (olen ainut mummon lapsenlapsista, joka neuloo, joten siksi kait neulomiseni ovatkin hänelle tärkeitä. Myöskään mummon lapsista ei muut neulo, kuin äitini, joka neuloo yleensä ihan perus villasukkia. Luulen, että myös se, että näissä sukissa oli elämäni ensimmäiset kuvioneuleet, nostivat arvostusta enemmän. Siskot ja veli totesivat, et heistä neulominen on todella tylsää ja heitä ei vois vähempää kiinnostaa. Ovat kuulemma tyytyväisiä, kun itse ei ole pakko tehdä sukkia, vaan mummo, äiti tai minä teemme ne heille.)

Tässä tulee viimein kuvia lahjuksista: