Olin tiistaina työporukan kanssa liikunnallista virkistyspäivää vietämässä. Käveltiin pari tuntia ja sen päälle läksin vielä uimahalliin uimaan.. Kun olin saunan jälkeen uudelleen altaalle menossa, tunsin oudon vihlaisun oikeassa jalassa. Tarkemmin tuossa nilkan ulkosyrjässä olevan luun (en nyt muista sen nimeä) ympärillä. Naureskelin työkaverille, et olipas jännä vihlaisu. Kipu jäi kuitenkin siihen. Pukuhuoneessa tuntui samassa kohdassa kipu uudelleen, tällä kertaa voimakkaammin ja viiltävänä. Kipua ei tuntunut muutoin, kuin silloin kun paino oli jalan päällä. Tiistai illalla kotona kipu oli sietämätön. Vessaan mennessä meinasi itku päästä. Kylmää siinä pidin ja jalka oli koholla ja idealiside käärittynä jalkaan. Eilen menin töihin ja koko päivän sitkeesti siel olin; särkylääkkeiden voimalla. Eilen illalla tein päätöksen. Soitin esimiehelle, etten tule tänään töihin, vaan menen lääkäriin.

(Lisätääs tähän viel se tieto, että en missään vaiheessa nyrjäyttänyt nilkkaani. Enkä astunut esim kuoppaan, oksan/kävyn päälle tms. Mitään, siis todellakaan mitään oireita / kipuja ei tuntunut lainkaan koko kävelyn aikana, eikä sen jälkeenkään ennen kuin silloin sinne altaalle mennessä.)

Tässä vaiheessa voin antaa kiitoksen työterveydelle. Lääkäriin menin hyvissä ajoin, jopa etuajassa. Mut kutsuttiin lääkärin huoneeseen jo 20 min etuajassa. Lääkäri tutki nilkat, siis molemmat. Totesi oik. nilkan olevan hiukan turvoksissa ja halusi varmistaa röntgenkuvauksella, ettei ole mitään mennyt pahemmin rikki. Röntgeniin sain ajan tunnin päähän. Kävelin (=linkutin) toiseen rakennukseen ja ilmoittauduin luukulle, taas hiukan liiankin aikaisin. Mulla oli aika röntgeniin klo 13.45 ja klo 13.00 olin odotushuoneessa, klo 13.05 pyydettiin huoneeseen ja klo 13.10 oli kuvat jo otettu. Ulos talosta pääsin lähtemään 13.20 ja siinä vaiheessa mulla oli jo huomiselle päivälle soittoaikakin varattu. Mutta kuinkas kävikään.. Tänään hiukan ennen klo 17 tuli soitto oudosta numerosta. Lääkäri sieltä soitteli, että oli jo kuvat katsonut ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Lepoa, kylmää, koholla pitoa ja siteeseen käärimistä määräsi tulehduskipulääkkeiden lisäksi (ja saikkua sain tän ja huomisen päivän, et varmasti saisi jalka lepoa..). Siis todella nopeaa toimintaa! Viimeksi sain odottaa lääkärille pääsyä kunnolla. Silloin oli 20 min ajat myöhässä...

Neulomistakin olen jonkin verran harrastanut. Sain eilen ensimmäisen sukan valmiiksi ja toinen on jo tulossa. Kuviona niissä on Siiri-neule. Kuvia tulee sit myöhemmin.
Niin ja ennen sukkasadon alkua sain viimein ruskeasta seiskaveikasta valmiiksi kämmekkäät Pinja-kuviolla. Nehän mä aloitin silloin touko-kesäkuun vaihteessa, mut ei kesällä innostanut tehdä niitä valmiiksi..

edit. Viikonloppuna nilkkakipu jo hiukan tasottui ja kävelemäänkin pystyi ilman irvistelyjä. Satunnaisesti sitä kuitenkin vihloo.. Esim, kun kävelin korkeahkoilla koroilla, tuntui kipu silleen hetkisen, kuin olisi käynyt muistuttamassa, että ottaisin vähän iisimmin ;)