Kevät on jännittävää aikaa. Lumien sulaessa esiin tulee kaikkea jännittävää ja ihmeellistä. Kävin eräänä iltana (ennen sinne sairaalaan joutumista) poikani kanssa kävelemässä tunnin lenkin. Kaduilta löysi ainakin kymmenen paritonta lapasta, ainakin kaksi, jollei enemmänkin, parittomia villasukkia, muutama pipo, kaulahuiveja, tutteja... Niin ja niitä jokavuotisia roskia, tupakantumppeja ja koirankakkojakin, joista joka vuosi jaksetaan lehtien yleisönosastolla valittaa.

Niin se kevät tuo mukanaan mitä ihmeellisimpiä päähänpinttymiäkin. Joillain iskee pesänrakennusvietti. Koti on saatava heti kevätasuunsa. Verhot, matot ja muut kodintekstiilit vaihtuvat kevyimpiin ja pirteämmän värisiin. Jonkun pitää saada jynssätä ja puunata kaikki kaapit ja kaappien perimmät nurkkauksetkin. Joillekkin käy, niinkuin mullekkin. Olen jo monesti tunnustanut, että mä EN OSAA virkata. En, vaikka olenkin joskus teininä jonkun pitsiliinan virkannut mummon avustuksella. Toisinsanoen, taisi sekin olla mummon tekemä, vaikkakin virkkuukoukku oli mun käsissäni :)

Viikonloppuna se iski. Ihan yllättäen. Olimme mökillä ja selailin Novitan Kesä 2011 lehteä, kun tajusin haluavani virkata!! Sukantekele odotti kiltisti vieressä, mut ei auttanu. Omat virkkuukoukut olivat n. 300 km päässä kotona, joten niistä ei ollut apua. Niinpä kaivelin anopin käsityölaatikkoa ja löysin yhden virkkuukoukun. Mutta virkkaamiseenhan ei enempää koukkuja tarvitakkaan ;) Niin sitä otin jämälankakerän ja koukun ja rupesin etsimään lehdestä kivaa mallia. Ja siinähän se totuus tuli vastaan. Pylväs? Kiinteä silmukka? Piilosilmukka? Ketjusilmukka! Okei, ketjusilmukat muistin hyvin, piilosilmukan luulen tietäväni ja osaavani, mut ne muut, mitä olisi pitänyt osata, olikin haastavampia. Kun en osaa, niin en osaa. Mutta halu virkkaamiseen oli kova. Kun en osannut tulkita ohjetta ja tehdä niitä ihanuuksia, virkkailin omiani. Kaksi kukkaa sain aikaiseksi, ja olin ihan tyytyväinen. EIhän ne täydellisiä ollut, mutta jotain kuitenkin :)

Tänään kävin kaupungilla asioilla ja bongasin sokkarilla ilmaisia lehdyköitä: O(p)i isoäidinneliö! Niin lähti vihkonen mukaan ja siinä ilokseni on kuvallinen ohje pylväiden virkkaamiseen ym.  Samalla sain nähdä suloiset minikeräpakkaukset. Ihanan pieniä keriä, mutta kauppaan saivat jäädäkkin. Ei mulla olisi moisille minikerille käyttöä, vaikka olisivat kuinka suloisia tahansa.

Kevät toi mukanaan mullekkin jonkin siivouskärpäsen pureman, tosin hyvin pienen ;) Kaksi ikkunaa on olleet tosi likaset sisältä ja ne päädyin sit pesemään, mutta vain sisäpuolelta. Tosin toinen ikkuna sattui olemaan parvekkeen oven lasi, ja sen kyllä kävin pesemässä myös ulkopuoleltakin :)

Millaiset kevätkärpäset on lukijoitani purasseet?