Nyt on juhlittu äitienpäivä ja hyvästelty ihanat kerhojen ja muskarin ohjaajat ja on aika paljastaa muistamiset.

Mummot saivat tänä vuonna lahjakseen (yllättäen) itsetehdyt lahjat. Viime vuonna mummoja lahjottiin kasseilla, tänä vuonna sukilla. Niin ja mä muuten onnistuin jopa ylittämään itseni ja haastamaan taitoni. Kiitos kanssaneulojan tsemppauksesta, uskaltauduin kokeilemaan jopa palmikon neulomista :D

 

Sukat äitipuolelleni, lankana seiskaveikkaa, kuviona Pinja puikot 3,5 bambut koko 39/40

Sukat mummolleni. koko 37/38, 3,5 bambut ja marinoitua seiskaveikkaa

(ja elämäni ENSIMMÄISET palmikkosukat :) )

Sukat äidilleni. Hyvin marinoitua seiskaveikkaa, 3.5 bambut ja koko 39/40

(elämäni toiset palmikkosukat, ja elämäni ensimmäinen palmikon muunnelma)

Sukat anopille. Jälleen hyvin marinoitua seiskaveikkaa ja 3,5 bambut. koko 39/40

malli: Novita kevät 2011 lehti malli 71

 

Muskarin ihanalle opelle neuloin nämä palmikkokämmekkäät:

peukkukin sai hiukan palmikkoa osakseen :) Lanka Jussia ja 3,5 bambut

(tälläiset vois tehdä itsellekkin)

 

Me ollaan poitsun kanssa käyty syksystä saakka ihanassa vauvakerhossa, ja haikein mielin kerhoilimme viimeisen kerran tällä viikolla. Kerhon vetäjälle (joka sattuu olemaan myös ystäväkin) neuloin pitsiset kämmekkäät:

mallina Novitan kevät 2011 lehdestä malli nro17 pienin omatoimisin muokkauksin ;)

lanka ihanan pehmeää seiskaveikkaa ja puikkoina jälleen 3,5 bambut.  (tälläiset vois tehdä itsellekkin)

 

Perhekerhossakin ollaan aika aktiivisesti käyty, ja kerhossa olin jopa nyt keväällä sijaisenakin. Niinpä silloinen työparini sai omakseen sekä nämä lapaset,

(pahoittelen huonoa valotusta, napsin kuvat kolmelta yöllä, kun sain nämä valmiiksi ja pääteltyä.

Olihan ne saatava jo aamulla annetuksi saajalleen, eikä voinut ottaa riskiä, et kuvaus unohtuisi ;) )

 

että nämä kämmekkäät:

 Lapaset saivat kuviokseen novitan kevätlehdessä olleen malli nro 17 jälleen pienin muokkauksin, muutoin peruslapaset. Kämmekkäisiin neuloin palmikkoa, ja myös peukkuunkin tuli pieni palmikointi :)

Molemmissa seiskaveikka ja bambut 3,5.

Punnituksia en muuten ole tehvyt varmaan vuoden aikana lainkaan.. hoksasin just.. :o

 

Palmikot on aina tuntunut ajatuksenakin hirveän vaikealta ja haastavalta. Miten sen muka osaa kukaan tehdä, saati mun laiseni tumpelo. Ja mikä se palmikkopuikkokin on, ja miten sitä käytetään.. Lopulta uskaltauduin yrittämään. Muutamat palmikonkierrot tein ihan normaalia sukkapuikkoa apunakäyttäen, mut tuskastuin siihen hankalaan kääntämiseen, kun puikko oli vaan tiellä. Niinpä seuraavana päivänä marssin ostamaan oman palmikkopuikkopakkauksen. On tää neulominenkin välineurheilua ;)

Muistatte ehkä myös kevään hairahdukseni? Siis oudon päähänpinttymän, et muka haluisin ja osaisin (?!?!?) virkata. No pakkohan niistä kukkasenvirityksistä oli ottaa kuvakin:

Vaikken itse niitä juurikaan arvostanut, olikin ne poikasemme lemppareita. Niitä on kuljetettu mökillä joka huoneeseen ja välillä niitä on roikotettu suussa, välillä tungettu pikkuautojen, leikkiastioiden tai muiden lelujen sisälle :) On se vaan mukava, et joku arvostaa mun yrityksiä ;) Mut jotta oikeesti oppisin käyttämään sitä virkkuukoukkuakin ehkä paremmin, nappasin kaupasta mukaan esitteen "o(p)i isoäidin neliö" jospa siis sen saisin opeteltua. Samoin mietin, et josko hermo jo kestäisi paremmin salomoninsolmujen opettelemisenkin..

Tavoitteista puheenollen: otin tavoitteekseni muuton jälkeen lankojen mahduttamisen kahteen sängynaluslaatikkoon. Ennen en ostaisi lankaa yhtään lisää, ennenku saisin edellisiäkin käytettyä ja kulutettua niin paljon et kaikki mahtuisi noihin laatikoihin. Nyt on tavoite täyttynyt. Laatikoissa on kaikki langat, mitä siis vain löysin, ja jopa kannetkin menivät sopuisasti kiinni :D Silti vieläkään ei ole mitään pakonomaista tarvetta päästä ostamaan uutta lankaa. Päinvastoin. Nyt vasta se hinku onkin, et saisin noita vanhempia lankoja käytettyä :)

Ja nyt seuraa mainontaa:

Kaisa on kirjoittanut uuden suomalaisen neule romaanin. Idea kirjan itselle lunastamiseenkin oli hauska. Lupaus tehdä tai antaa jotain hyväntekeväisyyden hyväksi. Täältä saat lisää tietoa lunastus ohjeista. Lisätään viel sen verran, et olisin voinut ahmia koko kirjan kerrallakin, mut koska jaloissa pyörii varsin ehtiväinen ja omatahtoinen nuori herra, ei äiti voi kokoajan koneella olla ;) Niinpä luin kirjaa aina, kun siihen oli mahdollisuus. Jep, ja neuloin samalla :) Kolmessa illassa kirja loppui. Ja kuten käy kaikkien hyvien kirjojen kohdalla, niin myös tämänkin. Se loppui kesken. Hyvin olisin voinut lukea vielä toisen samanmoisen perään :)

Itse mietin kauan, mitä tahoa lähden tukemaan, ja miten. Lopulta otin yhteyttä ystävääni, joka toimii paikallisessa sairaalassamme kätilönä. Kyselin häneltä vähän taustatietoja ajatukseeni ja hän näytti vihreää valoa ideani suhteen. Musta rahan lahjoittaminen ei vaan ollut niin sydäntälämmittävä juttu. Niinpä muistelin vuoden takaista sairaalassa oloamme poikani syntymän ajalta. Miten en saanut pojalle tumppuja, vaikka niitä pyysin. Niitä ei kuulemma ollut. Niin poikamme sai käsiinsä sukat siihen saakka, kunnes mies illalla toi sairaalaan pyyntöni mukaisesti kotoa lapsellemme valmiiksi neulomani tumput ja villasukat. Kuulin, että sairaalalla (lähinnä siis vastasyntyneiden osasto) on tarvetta pienille villasukille, tumpuille ja myssyillekkin. Sukkia kuulemma käytetään osastolla paljon, ympäri vuoden, kuten myös tumppuja ja myssyjäkin. Ongelma on vaan niiden vähäisyys. Ystäväni myös kertoi, että he ovat satunnaisesti saaneet sukkia lahjoituksina ja muutamia pareja on marttojen neulomia sukkia ja muutamia joidenkin hoitajien neulomia. Mutta koska ne joudutaan pesemään pesulassa ja koska lankalaadut ei aina ole tuohon tarkoitukseen parhaimpia, on neuleet hoitajien ja kätilöiden harmiksi venähtäneet muodottomiksi, tai kutistuneet (huopuneet) ihan liian pieniksi. Niinpä lupasin Kaisalle , että lunastan kirjan itselleni lupauksella neuloa vastasyntyneiden osastolle pieniä asusteita. Paineita ja paniikkia en aio ottaa toimituksen suhteen, vaan kun saan kasaan jonkin verran pieniä neuleita, toimitan ne sitten kerralla eteenpäin :) Ja lupaan myös julkaista kuvan neuleista, ennen niiden toimittamista sairaalaan