Viimeviikon jälkeen oli outoa palata töihin. Suurin osa työtovereista on jäänyt kesälomaansa viettämään ja mä olen ollut yksin tässä työpisteessäni. Jokaista pientä rasahdusta eilen säikyin, kunnes hoksasin laittaa radion päälle ja kuunnella tasaista musiikin pauhetta ja juontajan höpöttelyä.

Hiljaista tuntuu olleen myös blogilistan mielestä blogissanikin. Kyseisen listan mukaan on blogissani vieraillut viikon aikana vain viisi kävijää.. Tiedä sit voiko edes kyseiseen tilastointiin luottaa, kun tuntuu että kaikki ovat jättäneet blogilistan käytön johonkin muuhun listaan. Nyt olisikin kiva tietää, että käykö täällä ylipäätään ketään lukemassa sepostuksiani, joten jätäthän merkin visiitistäsi :)

Mä toivon, että olisi jo pian huominen.. ja silloin varmasti toivon, että olisi pian viikonloppu (ja etenkin se lauantai...) Olemme lähdössä perjantaina ajelemaan kohden mökkiä. Niin ja kummituksemme pikkuveljen synttäreilläkin pitäisi viikonloppuna pyörähtää, mut sitä ennen pitäisi käydä kaupasta hankkimassa sopiva lahjakin.. Jollen sitten osta hänelle lahjakorttia kirjakauppaan, kun kerran kirjaa toivoi ja heillä on niin hirmuisesti kirjoja, et saattaapi tulla valituksi sama kirja, joka jo kotoakin löytyy..

Ja se korttikin olisi kiva väsätä itse, ja...ja...ja... niin, kyllähän niitä tekemisiä sit tietysti löytyisi, kun rupee miettimään. Se on vaan eri asia, tuleeko kaikki tehtyä (/viitsittyä edes aloittaa..)

Sääennustus lupasi pari päivää sitten paikkakunnallemme sadetta ja ukkosta maanantaiksi ja tiistaiksi. Kuitenkaan eilen ei satanut, ennen kuin vasta n. kymmeneltä illalla ja tuolla ikkunan takana näyttäisi aurinko mollottavan kirkkaasti ja siel näyttää tosi ihanalta keliltä. Tylsää istua sisällä tekemässä töitä.. (tosin työtoverilleni aion muutaman yllärin/tms. piilottaa tänne töihin, kaappeihin tai muualle. Tarkemmin en kerro, koska ystävälläni on tapanaan lukea blogiani, terkkuja vaan sinne kesälomalaiselle :)