Niin se taas meni, oikeastaan suhahti ohi; vuosi nimittäin. Vastahan sitä oli vuosi 2010 ja nyt onkin jo 2012.. En muista nuorempana vuosien menneen ihan näin nopeasti ohi.

Viime syksynä iskenyt neuleplääh ja yöks on nyt pikkuhiljaa väistymässä. Enään ei ajatus neulomisesta tuo äklötystä, vaan jotain olen jopa hiukan neulonutkin, mutten kuvannut..

Jouluna saimme kokea, millaista elämä voisikaan olla ilman sähköjä, lämmitystä ja juoksevaa vettä. Jep. Oltiin mökillä, jossa Tapaninpäivän vastaisena yönä alkoi kiva myrsky. Puita kaatuili ja katkeili. Aamuyöllä vessassa käydessäni ihmettelin, kun ei mieheni ollut viitsinytkään illalla jättää yhtään valoa päälle ja sain mennä sokkona kuusta, huonekaluja, leluja ja veskin ovea väistellen. Tavarat siis ei olleet levällään, mut säkkipimeässä huoneessa ei vaan nähnyt mitään. Vessassa mietin, et jahas. On sit lamppukin palanut. Kiva! Eteisessä sit mietin kokeeksi laittaa valot päälle ja sain todeta, et sähköt onkin poissa ja ulkona tuuli voimakkaasti. Takaisin sänkyyn hipsiessäni kuiskin miehelle, et kuuntele, ulkona on myräkkä ja sähköt on poikki. Aamulla lopulta totuuskin valkeni. Talon päädyssä olevista männyistä yksi oli kaatunut marjapuskien päälle, toisesta oli katkennut siinä samalla latva siihen samaisiin marjapuskiin ja toisestakin männystä oli latva katkennut, mut sepäs olikin jäänyt sit roikkumaan sähkölangan päälle. Tontin rajalla oli iso kuusi kaatua mätkähtänyt tontin suuntaisesti nurin. Aamun valjetessa iltapäivän suuntaan päätti sit tien toisella puolella oleva mäntykin kaatua sähkölangat katkoen tien yli. Niin mieheni veljensä kera päättivät lähteä tekemään metsurin töitä ja sahasivat männyn poikki ja siirsivät autotieltä syrjään. Niin pääsi ihmiset jälleen kulkemaan. Kuulimme, että tuon tien varrella oli useita muitakin puita kaatuillut pitkin poikin ja myös tiellekkin. Ekana arkipäivänä mökillemme hommattiin Agrikaatti ja saimme jälleen juoksevan veden ja kiertoveden (=lämmitys) päälle. Neljä päivää meiltä oli sähköt pois ja sain huomata, miten päivät onkaan pitkiä ja tylsistyttäviä, kun ei näe mitä tekee. Ja tuon hiukan alle 2v:n vuoksi ei kynttilöitäkään voinut kaikille tasoille pistää. Lapsoselle tuntui pimeys olevan kaikista vaikeinta. Toki, hän oppi leikkimään myös otsalampun kera ;) Viimein uuden vuoden aatonaattona saimme illan tullen sähköt. Ja voi sitä ihanuutta, poitsunkin mielestä! hän kulki ympäriinsä osottaen lamppuja ja hokien lamppu! :)

Välipäivien aikaan sain aikaiseksi neuloa pikkuruiset sukat, joista tulee kuvaa sit myöhemmin. Hidastahan tuo toki oli, kun neuloin vain poitsun päikkäreiden aikaan, kun vaan valoisaa aikaa riitti. Niin ja yhdet lapasetkin tein melkein valmiiksi, kunnes loppui sit lanka :(

Nyt vieressä odottaa Nallen kukkaketo ruusu, josta olisi tarkoitus neuloa siskontytölle sukat. Mulle kun esitettiin toive vaaleanpunaisista sukista, ja kun ko väriä ei enään varastoistani löytynyt, niin.. :)

**

Meillä on nyt opeteltu siirtymistä pinnasängystä isojen lasten sänkyyn. Jos jollain on hyviä ja toimivia vinkkejä, miten lapsi jäisi myös sinne sänkyyn, eikä tulisi vähintään 20 kertaa pois huoneestaan, saa kertoa :)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille :)